Nyt se on totta, opiskelin jalkahoitajaksi ja perustin oman yrityksen. Minä?!
Ensimmäinen vuosi alkaa asiakas- ja välinehankinnoissa. Minun onni oli koulun osuuskunta, jonka kautta sain jo opiskeluvuoden kesän ja syksyn aikana kerättyä vakituista asiakaskuntaa, siitä oli helppo jatkaa. Taustalla toki kummitteli vakituinen työpaikkani SPR:llä, jonka opintovapaa loppuisi vuoden päästä. Uskallanko hypätä kokonaan, jäänkö tekemään jalkahoitoja toiminimellä ja palaan kuitenkin vakituiseen työhöni. Paljon kysymyksiä, ei selviä vastauksia. Pelkoa, innostuneisuutta, epävarmuutta tulevaisuudesta, ihania kohtaamisia, onnistumisen tunnetta… mutta miten tästä jatkaa?
Päätin, että teen kesän töitä ja mietin vasta syksyllä jatkoa. Lehti-ilmoittelu tuotti tulosta ja etenkin kotikäynnit olivat suosittuja. Kuljin aluksi isolla säteellä, töitä oli otettava sieltä mistä tuli pyyntöjä, Uurainen, Laukaa ja Korpilahti varmaan kauimmat paikat. Luhangan kuntakin osti palvelujani omaishoitajilleen, koska vietin siellä oli silloinen kesäpaikkani.
Päivä päivältä vahvistui tunne, että olen oikealla tiellä. Saan kohdata ihmisiä, auttaa, näen kätteni jäljen ja palaute oli todella kannustavaa.
Alkoi tulla vastaan kyselyitä diabeetikoilta sekä reumaatikoilta, käykö minulle kaupungin palveluseteli.
”Palveluseteli on yksi tapa järjestää kunnan lakisääteisiä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja. Palvelusetelin saaminen edellyttää hoito- tai palvelutarpeen arviointia sekä palvelupäätöstä tai lähetettä. Palvelusetelipäätöksen saatuaan asiakas valitsee palvelusetelituottajan, ja sopii palvelun ostamisesta valitsemansa kaupungin hyväksymän palvelusetelituottajan kanssa. Palveluseteleiden käyttöä säätelee laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä (569/2009)”
Jotta voisin hakeutua palvelusetelituottajaksi, minun täytyisi kuulua Valviran rekisteriin eli opiskella lähihoitajan tutkinto. Asiaa hetken mietittyäni tuumasin, että se täydentäisi hyvin osaamistani, koska suuri osa asiakkaistani oli mm. diabeetikkoja.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen, hakeuduin syksyllä 2017 lähihoitajan koulutukseen ja samalla irtisanouduin vakituisesta työstäni SPR:llä.
Kaksi vuotta opiskelin työni ohessa, parhaimmillaan lähiopetuspäiviä oli 15 pv kuukaudessa ja loput ajat tein jalkahoitoja, illat ja viikonloput opiskelin ja luin tentteihin.
Opiskelun kohokohta oli marraskuu 2018, jolloin vietin kuukauden työharjoittelussa Nepalissa. Suoritin siellä kasvun tukemisen harjoittelun Down lastenkodissa. Upea kokemus! Silloin mietin, miten mahtavaa oppia ja kokea uutta.
Lähihoitajan koulutuksesta ahmin erityisesti kaiken tiedon, mikä koski jalkojen hyvinvointia;
perehdyin erityisesti jalkaterveyttä edistäviin menetelmiin, jalkaogelmien varhaiseen
toteamiseen ja hoitoon sekä yhteistyöhön jalkojenhoidon asiantuntijoiden kanssa. Poimin opiskelusta keskeisiä sisältöjä jalkasairauksien ehkäisystä, jalkojen kynsi- ja iho-ongelmista, hoitotyöstä, perussairauksista ja niiden vaikutuksista jalkojen hyvinvointiin.