Kynsisilsaa esiintyy Suomessa noin 11 prosentilla aikuisväestöstä. Yleisintä se on ikäihmisillä sekä henkilöillä, joiden immuunipuolustus on heikentynyt. Myös diabetes, vaurioitunut kynsi, paljain jaloin käveleminen julkisissa tiloissa (esim. uimahallit), huonosti hengittävien sukkien ja kenkien käyttö lisäävät riskiä. Silsa on yleensä varpaankynsissä, harvoin sormissa, ja siihen liittyy usein sienitulehdus myös varvasväleissä tai jalkapohjissa.
Kynsisienen aiheuttaa yleensä silsasienet, jotka kuuluvat Trichophyton-, Epidermophyton– tai Microsporum-sukuihin.
Varvasvälisilsa ja muut ihosilsat kannattaa hoitaa varhaisessa vaiheessa, jotta tulehdus ei leviä kynsiin. Yleisissä kosteissa tiloissa on hyvä käyttää jalkineita, ja kynsileikkureiden ja -saksien tulee olla henkilökohtaisia.
Yleisin esiintymismuoto on varpaankynnen kärjestä tai sivusta alkava silsa, joka leviää vähitellen kynnen tyveä kohti. Kynnen väri muuttuu kellertäväksi tai rusehtavaksi ja kynnenalunen karstoittuu.
Pinnallinen valkoinen kynsisilsa on harvinaisempi muoto, jossa tulehdus on kynnen pinnassa ja näkyy vaaleana värimuutoksena. Kynsisilsa voi myös alkaa kynnen tyvestä. Tätä muotoa tavataan lähinnä immuunipuutosten ja ääreisverenkierron häiriöiden yhteydessä. Kynsisilsan edetessä kynsilevy paksuntuu ja haurastuu, ja silsa voi tuhota kynnen osittain tai kokonaan. Laaja kynsisilsa voi aiheuttaa kipua ja haitata jalkineitten käyttöä.
Aina kynnen muuttuva väri ei kerro kynsisienestä, vaan kynnen väri voi muuttua kellertäväksi tai tummaksi myös loukkaantumisen johdosta tai esimerkiksi pitkäaikaisen kynsilakan käytön takia. Infektion voi laukaista myös ikääntymiseen tai sairastumiseen liittyvä yleiskunnon heikkeneminen.
Lääkäriin tai jalkojenhoitajalle kannattaa mennä, kun epäiltyä silsaa on vasta yhdessä tai parissa kynnessä. Tällöin on hyvät mahdollisuudet päästä kynsisilsasta eroon.
Kynsisilsa varmistetaan sieninäytteellä, joka sisältää mikroskooppinäytteen ja sieniviljelyn.
Laajan kynsisilsan hoitona käytetään sisäisiä lääkkeitä. Hoitokuurin kesto on vähintään 3 kuukautta ja kuuria joudutaan usein pidentämään tarpeen mukaan. Sisäiseen lääkekuuriin voidaan joskus yhdistää ulkoinen lääkekynsilakka. Lääkekuurin lisäksi kannattaa aina hakeutua jalkojenhoitajalle, joka poistaa ja ohentaa ns. saastunutta kynttä ja paraneminen nopeutuu.
Ikävä kyllä kynsisilsa on sitkeä vaiva ja lääkekuurikaan ei aina paranna silsaa kokonaan ja vain noin joka toinen pääsee täysin eroon vaivoistaan. Hoitovaste on yleensä parempi nuoremmilla henkilöillä sekä silloin, kun silsaa on rajallisella alueella (1-3 kynnessä). Osa kynsisilsan saaneista ei pysty tai ei halua aloittaa antibioottikuuria. Hän on usein henkilö, jonka muut lääkkeet ja sairaudet estävät lääkityksen tai sieni on vaivannut jo vuosia ja levinnyt kaikkiin kynsiin.
Tällöin kannattaa turvautua jalkojenhoitajan palveluihin ja suunnitella hänen kanssaan hoitopolku. Tässä hoitomuodossa paksuuntuneita kynsiä ohennetaan säännöllisesti, tavoitteena kynnen kirkastuminen ja ohentuminen. Säännöllinen ohentaminen vähentää sienikasvustoa kynnessä ja hoitokerrat yleensä harvenevat. Jos muutosta on vain hiukan, niin on hyvinkin mahdollista saada kynsisieni paranemaan jalkahoitolan ulkoisesti käytettävillä tuotteilla. Tämä on yleensä pitkä, mutta hyvin palkitseva tie.
Koska kynsisieni ei koskaan parane itsestään, hakeudu hoitoon heti kun oireita ilmaantuu.